Siirretty: TOMUN KÄTKEMÄT LEIMAT LÖYDETÄÄN

Kun sydän kesä on ylitetty ja kevään hailakan raikas vihreys muuttuu syvän monisävyisen tummaan muuttuu, matkaa muurari maaseudullu työmaalleen. Lampaat käyvät lempeästi vehreää lakeutta sinisen pilvettömän taivaan alla. Päärakennuksessa salin lattialla lyijy-lasitetut, hennon kuparioksidin vihreät uunikaakelit lepäävät puhdistamattomina. Neuvottuaan niiden puhdistuksen, emäntä rauhallisin ottein irrottaa vanhat laastit, tiilimurskan ja sinkilät vedellä pehmentäen ja lastalla raaputtaen.

Yksinkertaisimmillaan, selvitystyö käynnistyy tarkastelemalla mallikuvia. Vanhat ja harvinaiset uunit vaativat enemmän – tunteja. Täytyy penkoa tomuisia ja pölyisiä arkistoja, ja etsiä mahdollisimman samankaltainen uuni, sillä variantteja voi olla. Seuraavaksi uunikaakeleista etsitään leimaukset. Vähitellen tomun kätkemät leimat paljastuvat. ”Åbo kfab” (Åbo kakelfabrik) eli Turun kaakelitehdas. Nyt tiesimme mistä aloittaa etsinnät.

Ennen kuin menemme itse johtopäätöksiin ja tyydytämme tiedon nälkämme uunista löytämillämme tiedoilla, palatkaamme itse salapoliisityöhön, tiedon murusten eli johtolankojen äärelle eli sinne mistä kaikki alkoi eli 1800-luvulle.